Pandemian ennusmerkit ovat olleet nähtävillä jo pitkään ja silti korona yllätti koko maailman. Monessa yrityksessä kriisi on nostanut tarpeen varautua muutokseen ja rakentaa omaa ja yhteistä tulevaisuudenkestävyyttä. Mutta mitä se tarkoittaa ja miten se tapahtuu? Futuristi Sanna Ketonen-Oksi kertoo.  

Yrityksen tulevaisuuskyvykkyys vaatii laajaa perspektiiviä ja yhdessä tekemistä.

Muutoksen nopeus ja väistämättömyys ovat olleet tiedossa jo pitkään ja megatrendit kuten ilmastonmuutos ja kaupungistuminen ovat jo osa perusuutisointia. Korona herätti meidät kuitenkin muutoksen todellisuuteen: ei riitä, että tiedostaa, on myös toimittava niin, että epäedulliset kehityssuunnat katkaistaan ja että tulevaisuudesta muodostuu sellainen kuin haluamme.

Myös yritykset osallistuvat tulevaisuuden rakentamiseen. Ennakointia on jo pitkään hyödynnetty yritysmaailmassakin rakentamaan tulevaisuuden- ja katseenkestäviä strategioita, jotka näkyvät viivan alla. Edelläkävijäyritykset eivät vain reagoi muutokseen, vaan osaavat lukea sitä, vaikuttaa siihen ja rakentaa sen perusteella itselleen sopivia markkinoita. Syntyy euroja ja positiivista muutosta. Tämä ei katso yrityksen kokoa.

– Mitä laajemmin katsotaan ja ymmärretään oman bisneksen ulkopuolistakin toimintaympäristön muutosta, sitä helpommin pystytään varautumaan muutokseen sekä kasvattamaan resilienssiä eli tulevaisuuden muutoksiin sopeutumista ja niistä selviämistä – mielellään kukoistamistakin, sanoo futuristi Sanna Ketonen-Oksi.

Tulevaisuudenkestävä yritys ymmärtää kokonaiskuvan

Avain tulevaisuuskyvykkyyden rakentamiseen on oman ajattelun kyseenalaistamisessa. Hyvä alku on pohtia omaa tutkaansa: millaisia uutisia seuraat, millaisia ihmisiä seuraat, mistä etsit tietoa, mitä asioista ajattelet. Moni yritysjohtaja seuraa kyllä aikaansa, mutta poimii näköpiiriinsä vain omaa toimialaansa koskevia muutoksia, ajatuksia ja asiantuntijoita. Tällöin omat ajatukset tulevat toistuvasti vahvistetuksi, mutta paljon tärkeää jää näkemättä ja ymmärtämättä.

Jokainen yritys on väistämättä osa globaalia kontekstia ja yhteisiä haasteita. Tulevaisuudessa yrityksiltäkin tarvittava osaaminen liittyy näiden haasteiden ratkaisemiseen. Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa. Yritysten kannalta tämä on kohtalonkysymys.

– Olemme kaikki kytkeytyneitä toisiimme ja markkinat ovat sidottuja globaaliin kontekstiin. Talouden ohella tulee tarkastella myös ekologista sekä sosiaalista ja kulttuurista muutosta. Tämä vaatii oman ajattelun tietoista haastamista ja laajentamista, sillä monesti nämä asiat tuntuvat jokseenkin kaukaisilta. Tosi usein yritysmaailmassa ajatellaan asioita yhä oman toimialan, liiketoiminnan ja substanssin näkökulmasta. Sivuutetaan iso kokonaiskuva, koska ajatellaan, ettei se koske meitä, ainakaan juuri nyt, Ketonen-Oksi huomauttaa.

Ketonen-Oksi suosittelee lisäämään myös omaa ymmärrystä teknologian ja ihmisen muuttuvasta suhteesta, sillä siitä on nopeasti tulossa osa arkeamme. On tärkeä oppia hyödyntämään laitteita ja dataa ihmislähtöisemmin. Niin, että ne hyödyttävät ihmisiä ja auttavat meitä voimaan paremmin. Lisäksi tulevaisuuden kannalta olennainen osaaminen on taito toimia erilaisissa verkostoissa, ekosysteemeissä ja alustoissa.

–  Koronakriisi on tuonut hyvinkin konkreettisesti esille, että tuurin lisäksi parhaiten pärjäävät ne, joilla on riittävästi rohkeutta, verkostoja ja monialaista osaamista linkitettynä yhteen ja  jotka lisäksi käyttävät aikaansa siihen, että yrittävät ymmärtää toimintaympäristön muutosta pitkällä aikajänteellä.

Työntekijät ovat yrityksen tulevaisuusvoimavara

Globaalit haasteet ja teknologian murros vaikuttavat paitsi toisiinsa, myös työelämään. Yritysten on mietittävä uudella, ennakkoluulottomalla tavalla millaisia strategisia kyvykkyyksiä tarvitaan ja miten arvojen muutos heijastuu tapaamme tehdä töitä. Tulevaisuus tuo paljon mahdollisuuksia, mutta myös riskejä ja vastakkainasetteluja. Niitä ei kannata kuitenkaan pelätä, sillä juuri työntekijöiden kautta on mahdollisuus tuulettaa pölyttyneitä ajatusmalleja.

– Yritykset ovat yhä rekrytoinnissaan hyvin homogeenisia ja joukkoon haetaan usein työntekijöitä, jotka vahvistavat omia ajatuksia. Kuitenkin juuri heterogeenisuus toisi mukaan tervetullutta, mutta turvallista kyseenalaistamista ja vahvistaisi yrityksen tulevaisuuskyvykkyyttä, Sanna Ketonen-Oksi muistuttaa.

Ketonen-Oksin mukaan yrityksen arvoista ei tarvitse joustaa, mutta muuten kannattaa hakea haastetta olemassa olevalle ajattelulle.

– Pitäisi olla kykyä ja rohkeutta rekrytoida omasta taustasta poikkeavia ihmisiä. Enkä tarkoita vain eri koulutustaustoja, vaan eri kulttuuritaustoja ja muuten vain eri lailla ajattelevia. Yritykset tahtovat näissä asioissa etsiä samankaltaisuutta, vaikka rekrytoinneissa jos missä olisi paikka tarkastella asioita eri näkökulmista ja vahvistaa osaamista oman talon sisällä.

Työntekijöiden osallistaminen muutokseen on muutenkin olennaisessa roolissa. Harvassa yrityksessä hyödynnetään henkilöstön osaamista niin laajasti kuin se olisi mahdollista. Esimerkiksi perinteinen PESTE-analyysi on hyvä ja kevyt menetelmä herättelemään henkilöstön osaamista ja etsimään tietoa eri näkökulmista. Samalla tulee tarkistetuksi, lähestymmekö käsillä olevaa asiaa urautuneiden ajatusten kautta vai olisiko tilaa laajentaa perspektiiviä.

– Tärkeää on muutenkin osallistaa henkilöstö esimerkiksi strategian laadintaan jo alusta asti. Johto valmistelee usein asioita keskenään ja tiedottaa niistä henkilöstöpalaverissa. Jos muutoksen halutaan jalkautuvan käytäntöön, tämä ei riitä alkuunkaan, vaan vaaditaan systemaattista ja pitkäjänteistä yhteistyötä ja joukkovoimaa, sanoo Ketonen-Oksi. 

Kun työntekijälle annetaan mahdollisuus ymmärtää, millaista kyvykkyyttä ja osaamista strategian näkökulmasta tarvitaan, syntyy myös parempi motivaatio oman osaamisen kehittämiselle.

– Tulevaisuuskyvykkyys on systemaattisia rakenteita ja prosesseja, mutta yhtä lailla ajattelumalleja ja ihmisen osaamisen kehittämisen johtamista. Siinä pitää olla järkevästi mietitty sekä toiminnan pitkä että lyhyt aikajänne.

Katse pois jaloista ja seuraavasta kvartaalista

Tässä tullaan myös tulevaisuusajattelun aikajänteeseen: pitää ymmärtää historia ja nykyhetki, jotta voi ymmärtää tulevaisuutta. Samalla on kuitenkin rikottava omaa ajatteluaan, menneisyyttä hyödyntäen ja siitä oppien. Mitä pitäisi tehdä, jotta voimme kohdata ideaalin tulevaisuuden, miten voimme hälventää siihen liittyviä riskejä, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta siihen päästään?

Tavoiteltu tulevaisuus ei voi olla lukittu päämäärä, vaan on oltava kykyä joustaa ja muuttaa toivottua tulevaisuuskuvaa ja näin ollen strategiaakin aina tiedon karttuessa ja ympäristön muuttuessa. Tärkeintä on pitää katse riittävän pitkällä, jotta ei harhaudu tuijottamaan jalkoihin ja ottamaan vääriä askeleita.

– Jos yrityksellä ei ole tarpeeksi perspektiiviä eteenpäin, se keskittyy vain sen seuraavan euron ansaitsemiseen. Tämä voi itse asiassa olla bisnestä tuhoavaa pitkällä tähtäimellä, Ketonen-Oksi päättää.

Tämä artikkeli on julkaistu osana Uudenmaan liiton kriisirahoittamaa Yrityspooli-hanketta.